Yhteisen kielen ja käsitteistön löytäminen on välttämättömyys kaikissa tutkimushankkeissa, jotka yhdistelevät erilaisia tutkimusaloja, -perinteitä ja näkökulmia. Cocossa on mukana sekä tietojenkäsittelytieteilijöitä että humanisteja, joilla kaikilla on jo ennestään enemmän tai vähemmän kokemusta yhteistyöstä digitaalisten ihmistieteiden laajan sateenvarjon alla. 

Hankkeemme tutkijat tuovat mukanaan omien alojensa sisällöllistä osaamista, mutta myös erilaisia (keskustelu)kulttuureita ja tieteellisiä diskursseja: tapoja puhua, ilmaista ja esittää. Kaikki meistä eivät puhu suomea, joten hoidamme projektin tapaamiset koko porukan kesken pääsääntöisesti englanniksi. Näistä lähtökohdista syntyy tietynlaista sekakieltä ja riemastuttavaa puhetapaa, jota hyväntahtoisesti vitsaillen kutsumme “digihumpaksi”.

Tieteelliset diskurssit ja teoreettiset näkökulmat tiivistyvät kunkin alan käsitteissä ja termeissä, jotka tarjoavat siten myös avaimen keskinäisen ymmärryksen muodostamiseen. Väänsimme esimerkiksi yhden perjantaisen iltapäivän CoCon datamallia, mikä tarkoitti ensinnäkin sitä, että loputtoman kärsivälliset nörttimme selittivät ja havainnollistivat meille humanisteille, mitä datamallin käsitteellä tarkoitetaan, miten datamallia käytetään ja mihin CoCo sitä tarvitsee. 

Kiireiset kiinnostuneet voivat tarkistaa datamallin tiiviin määritelmän Tieteen termipankista, minne CoCo ryhtyy kokoamaan ja määrittelemään digitaalisten ihmistieteiden käsitteistöä sekä englanniksi että suomeksi. Syvällisempää kosketusta digihumppaan, datamalleihin ja laskennallisiin menetelmiin halajaville suosittelemme puolestaan lämpimästi Programming Historian -sivustoa, joka julkaisee (avoimesti ja maksuttomasti) digi- ja datamaailmojen saloihin opastavia artikkeleita ja tutoriaaleja.

Jotta blogimme lukijoille ei syntyisi virheellistä käsitystä siitä, että humanistit olisivat digihumppahankkeissa lähinnä ns. saamapuolella tai oppimassa “kovan tieteen” tekemistä, niin korostettakoon vielä, että ihmistieteiden näkökulmista muodostetut tutkimuskysymykset sekä (digitaalisen) kulttuuriperinnön olemusta ja rakentumista koskeva kriittinen analyysi ja lähdekritiikki ovat yhtä lailla hankkeemme ytimessä. Tähän liittyen tulemme pohtimaan muun muassa sitä, millaisia näköaloja intersektionaalisuuden käsitteen soveltaminen voisi avata 1800-luvun kirjemetadataan.

Oman työryhmämme sisäisen viestinnän lisäksi kommunikoimme tiiviisti suomalaisten muistiorganisaatioiden kanssa, missä CoCon humanistien kokemus ja tietämys on niin ikään vahvaa vuorovaikutusvaluuttaa.